Luin menneellä viikolla häpeää käsittelevän kirjan (kirj.Ben Malinen)
Ben oli laaja-alaisesti pohtinut kirjassaan Häpeänkokemista ja sen vaikutusta meihin ihmisiin, häpeän tunne kumpuaa ikävästä kokemuksesta elämässä,jonka jälkeen se ikäänkuin jää asumaan sinuun ja sitä kautta aiheuttaa erilaisia lukkoja olemisessa,aiheuttaen ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveydenhäiriöitä.
Kirja oli mielenkiintoinen ja avasi häpeää isompana kokonaisuutena kuin itse sitä olin ennen ajatellut.
Esim. Koulukiusattuun kasvaa vuosien varrella häpeäidentiteetti, jonka hän omaksuu osaksi itseään ja koulukiusaamisen tuomat kokemukset vaurioittavat terveellisen identiteetin kasvun,ja jos häpeä jää asumaan ihmiseen se purkautuu eriasteisina mielenterveyden ja identiteetinhäiriöinä, jopa persoonallisuudenhäiriöinä.
tiistai 17. lokakuuta 2017
torstai 13. heinäkuuta 2017
Lääkebisnes
Itse en syö "ominaisuuteeni"lääkkeitä, eli taipukseen kokea ahdistusta elämässä. Mielestäni se on vain ominaisuus johon ei lääke auta vaan asia on käsiteltävä muilla keinoin( tilanteissa/tapahtumissa).
Kun kyse on taipumuksesta, en näe järkeä syödä lääkkeitä. Joillakin on taipumus saada mahavaivoja,pitäisikö niitäkin hoitaa lääkkeillä ikäänkuin ennaltaehkäistä ripuliointia?
Lääketehtaat rikastuu kun ihminen ahdistuu.. Jotenkin epäilyttää koko holtiton lääkkeiden syöttäminen, mihin vuosien masennuslääkkeiden syönti johtaa? Miten välittäjäaineiden toiminta muuttuu vuosien "lääkerikastamisen" jälkeen?
Lääkkeet eivät missään tapauksessa ole oikotie onneen, vaan mieltä pitää eheyttää, tunnelukot pitää korjata.
Eräs psykologi oli huolissaan siitä miksi edes alle 20-vuotialle määrätään masennuslääkkeitä, koska aivoissa tapahtuu vielä rakenteellista kasvua.
Kun kyse on taipumuksesta, en näe järkeä syödä lääkkeitä. Joillakin on taipumus saada mahavaivoja,pitäisikö niitäkin hoitaa lääkkeillä ikäänkuin ennaltaehkäistä ripuliointia?
Lääketehtaat rikastuu kun ihminen ahdistuu.. Jotenkin epäilyttää koko holtiton lääkkeiden syöttäminen, mihin vuosien masennuslääkkeiden syönti johtaa? Miten välittäjäaineiden toiminta muuttuu vuosien "lääkerikastamisen" jälkeen?
Lääkkeet eivät missään tapauksessa ole oikotie onneen, vaan mieltä pitää eheyttää, tunnelukot pitää korjata.
Eräs psykologi oli huolissaan siitä miksi edes alle 20-vuotialle määrätään masennuslääkkeitä, koska aivoissa tapahtuu vielä rakenteellista kasvua.
tiistai 25. huhtikuuta 2017
Luulin jo selvinneeni
Kaikkea sitä kuitenkin luulee kun alkaa itseään "korjaamaan ja eheyttämään",
On ollu viime viikon aikana tosi paljon murheita lasten kanssa- säihkädystä-vitutusta- suuttumusta- helpostusta, mutta sitähän se vanhemmuus on jatkuvaa aallokkoa lasten kanssa..
Söi naista taas hakea töitä ja pettyä, joku fiksumpi, korttinsa paremmin pelannut valittiin. Ei edes kutsua haastatteluun irronnut. Alkaahan sitä vääjämättä miettiä mitä itesessä on niin pilaantunutta ettei kelpaa ihan perus/koulutusta vastaavaan tehtävään työelämässä...
Toki olen vuosia loistanut poissaolollani työelämästä, joku muu on jaksanut olla sosiaalinen itsensäkehittäjä ja saa nyt työtä.
Noh täytyy uskoa että oma ovi aukeaa kun aukeaa, toisaalta ärsyttää se että joku muu päättää siitä onko minusta johonkin.. Ikäänkuin arvioi, pitäis varmaan alkaa yrittäjäksi.
Tai myydä omaisuus ja muuttaa Goalle makaamaan riippukeinuun Zeneilemään mieltään.
Mut työelämä on kilpailua jossa joku voittaa.
On ollu viime viikon aikana tosi paljon murheita lasten kanssa- säihkädystä-vitutusta- suuttumusta- helpostusta, mutta sitähän se vanhemmuus on jatkuvaa aallokkoa lasten kanssa..
Söi naista taas hakea töitä ja pettyä, joku fiksumpi, korttinsa paremmin pelannut valittiin. Ei edes kutsua haastatteluun irronnut. Alkaahan sitä vääjämättä miettiä mitä itesessä on niin pilaantunutta ettei kelpaa ihan perus/koulutusta vastaavaan tehtävään työelämässä...
Toki olen vuosia loistanut poissaolollani työelämästä, joku muu on jaksanut olla sosiaalinen itsensäkehittäjä ja saa nyt työtä.
Noh täytyy uskoa että oma ovi aukeaa kun aukeaa, toisaalta ärsyttää se että joku muu päättää siitä onko minusta johonkin.. Ikäänkuin arvioi, pitäis varmaan alkaa yrittäjäksi.
Tai myydä omaisuus ja muuttaa Goalle makaamaan riippukeinuun Zeneilemään mieltään.
Mut työelämä on kilpailua jossa joku voittaa.
keskiviikko 19. huhtikuuta 2017
Ehdollistuminen
Aikansa ehdollistumisteoreetikot Skinner ja Pavlov tutkivat eläinten ehdollistumista äänen, hajun perusteella.
Tätä ehdollistumista on meissä ihmisissä ihan samalla tavalla.
Reagoimme asioihin aistien varassa.
Otetaan esimerkki; Koulukiusattu joutuu opettelemaan havainnoimaan kiusaajaa/kiusaajia heidän ilmeiden, eleiden ja olosuhteiden perusteella. Oppii olemaan varpaillaan, hän on opetellut vuosia havainnoimaan ympäristöään eri signaalein. Koulukisaaminen saattaa loppua, mutta kiusatun ylikorostuneet aistit jylläävät kropassa, ehkä työelämässä tai muilla osa-alueille jossa joutuu korostuneesti tulkitsemaan ympäristöään. Fyysisinä oireina voi ilmetä niitä opittuja asioita, jotka tapahtuivat tilanteissa.
Esimerkki 2:
Lapsuuden perheessä leijailee jatkuvasti eri uhkia( Päihteet, varattomuus, vanhempien arvaamaton käytös, lapseen kohdistuva väkivalta)
Lapsi joutuu tulkitsemaan jatkuvia vaaroja ympärillään, opettelee lukemaan tilanteita,vanhempien tunnetiloja,varautumaan vanhempien tulevaan humalatilaan.
Hänen aistit virittyy äärimilleen, jottei tarvitsi tuntea häpeää/pelkoa/ tilanteissa. Lapsi joutuu virittynein tunnelmin opettelemaan vanhempien uhkaavaa käytöstä. Kun tämä uhka sitten kotoa muuttaessa poistuu jäljelle jää ihminen joka on joutunut virittämään aistinsa äärimilleen. Kun suurin hätä on poistunut ympäriltä, tapa reagoida asioihin on edelleen sama. Ei olekkaan itsestään selvää suhtautua tilanteisiin saamatta aistiärsyke tulvaa tilanteissa jossa sitä ei tarvitakkaan enää,toisin kun on opittu.
Tätä ehdollistumista on meissä ihmisissä ihan samalla tavalla.
Reagoimme asioihin aistien varassa.
Otetaan esimerkki; Koulukiusattu joutuu opettelemaan havainnoimaan kiusaajaa/kiusaajia heidän ilmeiden, eleiden ja olosuhteiden perusteella. Oppii olemaan varpaillaan, hän on opetellut vuosia havainnoimaan ympäristöään eri signaalein. Koulukisaaminen saattaa loppua, mutta kiusatun ylikorostuneet aistit jylläävät kropassa, ehkä työelämässä tai muilla osa-alueille jossa joutuu korostuneesti tulkitsemaan ympäristöään. Fyysisinä oireina voi ilmetä niitä opittuja asioita, jotka tapahtuivat tilanteissa.
Esimerkki 2:
Lapsuuden perheessä leijailee jatkuvasti eri uhkia( Päihteet, varattomuus, vanhempien arvaamaton käytös, lapseen kohdistuva väkivalta)
Lapsi joutuu tulkitsemaan jatkuvia vaaroja ympärillään, opettelee lukemaan tilanteita,vanhempien tunnetiloja,varautumaan vanhempien tulevaan humalatilaan.
Hänen aistit virittyy äärimilleen, jottei tarvitsi tuntea häpeää/pelkoa/ tilanteissa. Lapsi joutuu virittynein tunnelmin opettelemaan vanhempien uhkaavaa käytöstä. Kun tämä uhka sitten kotoa muuttaessa poistuu jäljelle jää ihminen joka on joutunut virittämään aistinsa äärimilleen. Kun suurin hätä on poistunut ympäriltä, tapa reagoida asioihin on edelleen sama. Ei olekkaan itsestään selvää suhtautua tilanteisiin saamatta aistiärsyke tulvaa tilanteissa jossa sitä ei tarvitakkaan enää,toisin kun on opittu.
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Itserakkaus
En tiedä miksi tuolla sanalla (itserakkaus)on jotenkin paha kauku mielessäni.
Vaikka sehän äärettömän hieno asia, rakastat itseäsi eli arvostat, kunnioitat ja olet itsellesi lempeä.
Jotenkin saan sanasta lähinnä mielikuvan omahyväisyys,itsekkyys, egoismi, itseriittoisuus.
Vai onko itserakkaudella ja itsensä rakastamisella joku ero?
On vanha sanonta jotta osaa rakastaa muita, täytyy rakastaa itseään.
Vaikka sehän äärettömän hieno asia, rakastat itseäsi eli arvostat, kunnioitat ja olet itsellesi lempeä.
Jotenkin saan sanasta lähinnä mielikuvan omahyväisyys,itsekkyys, egoismi, itseriittoisuus.
Vai onko itserakkaudella ja itsensä rakastamisella joku ero?
On vanha sanonta jotta osaa rakastaa muita, täytyy rakastaa itseään.
lauantai 25. helmikuuta 2017
Omien tunteiden kanssa sinuksi
Koska olemme kaikki erilaisia, koemme asioita eritavalla, kohdistamme kiinnostusta erilaisiin asiohin, suhtaudumme haasteisiin eritavoin, näemme asiat myös eri näkökulmista.
Olen viimeaikoina pohtinut tunteita, elämäni arvoja, kykyäni kantaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani. Kokemukset muovaavat meitä,opimme jatkuvasti uusia asioita.
Olen pyrkinyt valmentamaan itseäni suhtautumaan tunteisiini lempeästi.
Ennen koin paljonkin etten muka saa tuntea niin tai näin, kielsin siis paljon tunteitani.
Ne ei "muka" ollut oikessa paikassa,oikeaan aikaan. On ollut myös tärkeä oppi olla ottamatta vastuuta toisten tunteista, jos toinen on vihainen yritin miellyttää. Nykyään ajattelen ettei ole minun asiani tyynnyttää toisen vihaa, voin toki kuunnella mikä toista harmittaa mutten kuitenkaan ole vastuussa siitä miksi toinen on vihainen. Omasta itsestä vastuunottaminen tunteineen,arvoineen, on ollut tärkeä oppi minulle. Ahdistuneisuus vähenee kun puhuu itselleen lempeästi, kunnioittavasti ja arvostavasti. Eikä ole sisäisesti puhumassa itselleen jatkuvasti "kyllä sinun täytyy jaksaa, kyllä sinun täytyy tuntea, kyllä sinun täytyy olla".
Joitain tunteita saatoin myös hävetä, ei muka ollut soveliasta tuntea niin kuin tunnen. Miksi asia oli edes näin? Miksi minun tunteeni ei muka ollut aito? Kun tarpeeksi epäilee tunteitaan vääriksi, alkaa ne myös tulkitsemaan vääränlaiseksi.
Virheiden tekeminen,väärässä oleminen on on aina osa ihmisyyttä. Ei ole olemassa ihmistä joka ei virheitä tekisi, ja jos sellaisen ihmisen tapaa joka ei muka virheitä tee,on jo itsessään virheellisesti väärässä 😊
Olen viimeaikoina pohtinut tunteita, elämäni arvoja, kykyäni kantaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani. Kokemukset muovaavat meitä,opimme jatkuvasti uusia asioita.
Olen pyrkinyt valmentamaan itseäni suhtautumaan tunteisiini lempeästi.
Ennen koin paljonkin etten muka saa tuntea niin tai näin, kielsin siis paljon tunteitani.
Ne ei "muka" ollut oikessa paikassa,oikeaan aikaan. On ollut myös tärkeä oppi olla ottamatta vastuuta toisten tunteista, jos toinen on vihainen yritin miellyttää. Nykyään ajattelen ettei ole minun asiani tyynnyttää toisen vihaa, voin toki kuunnella mikä toista harmittaa mutten kuitenkaan ole vastuussa siitä miksi toinen on vihainen. Omasta itsestä vastuunottaminen tunteineen,arvoineen, on ollut tärkeä oppi minulle. Ahdistuneisuus vähenee kun puhuu itselleen lempeästi, kunnioittavasti ja arvostavasti. Eikä ole sisäisesti puhumassa itselleen jatkuvasti "kyllä sinun täytyy jaksaa, kyllä sinun täytyy tuntea, kyllä sinun täytyy olla".
Joitain tunteita saatoin myös hävetä, ei muka ollut soveliasta tuntea niin kuin tunnen. Miksi asia oli edes näin? Miksi minun tunteeni ei muka ollut aito? Kun tarpeeksi epäilee tunteitaan vääriksi, alkaa ne myös tulkitsemaan vääränlaiseksi.
Virheiden tekeminen,väärässä oleminen on on aina osa ihmisyyttä. Ei ole olemassa ihmistä joka ei virheitä tekisi, ja jos sellaisen ihmisen tapaa joka ei muka virheitä tee,on jo itsessään virheellisesti väärässä 😊