Itse en syö "ominaisuuteeni"lääkkeitä, eli taipukseen kokea ahdistusta elämässä. Mielestäni se on vain ominaisuus johon ei lääke auta vaan asia on käsiteltävä muilla keinoin( tilanteissa/tapahtumissa).
Kun kyse on taipumuksesta, en näe järkeä syödä lääkkeitä. Joillakin on taipumus saada mahavaivoja,pitäisikö niitäkin hoitaa lääkkeillä ikäänkuin ennaltaehkäistä ripuliointia?
Lääketehtaat rikastuu kun ihminen ahdistuu.. Jotenkin epäilyttää koko holtiton lääkkeiden syöttäminen, mihin vuosien masennuslääkkeiden syönti johtaa? Miten välittäjäaineiden toiminta muuttuu vuosien "lääkerikastamisen" jälkeen?
Lääkkeet eivät missään tapauksessa ole oikotie onneen, vaan mieltä pitää eheyttää, tunnelukot pitää korjata.
Eräs psykologi oli huolissaan siitä miksi edes alle 20-vuotialle määrätään masennuslääkkeitä, koska aivoissa tapahtuu vielä rakenteellista kasvua.
