Koska olemme kaikki erilaisia, koemme asioita eritavalla, kohdistamme kiinnostusta erilaisiin asiohin, suhtaudumme haasteisiin eritavoin, näemme asiat myös eri näkökulmista.
Olen viimeaikoina pohtinut tunteita, elämäni arvoja, kykyäni kantaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani. Kokemukset muovaavat meitä,opimme jatkuvasti uusia asioita.
Olen pyrkinyt valmentamaan itseäni suhtautumaan tunteisiini lempeästi.
Ennen koin paljonkin etten muka saa tuntea niin tai näin, kielsin siis paljon tunteitani.
Ne ei "muka" ollut oikessa paikassa,oikeaan aikaan. On ollut myös tärkeä oppi olla ottamatta vastuuta toisten tunteista, jos toinen on vihainen yritin miellyttää. Nykyään ajattelen ettei ole minun asiani tyynnyttää toisen vihaa, voin toki kuunnella mikä toista harmittaa mutten kuitenkaan ole vastuussa siitä miksi toinen on vihainen. Omasta itsestä vastuunottaminen tunteineen,arvoineen, on ollut tärkeä oppi minulle. Ahdistuneisuus vähenee kun puhuu itselleen lempeästi, kunnioittavasti ja arvostavasti. Eikä ole sisäisesti puhumassa itselleen jatkuvasti "kyllä sinun täytyy jaksaa, kyllä sinun täytyy tuntea, kyllä sinun täytyy olla".
Joitain tunteita saatoin myös hävetä, ei muka ollut soveliasta tuntea niin kuin tunnen. Miksi asia oli edes näin? Miksi minun tunteeni ei muka ollut aito? Kun tarpeeksi epäilee tunteitaan vääriksi, alkaa ne myös tulkitsemaan vääränlaiseksi.
Virheiden tekeminen,väärässä oleminen on on aina osa ihmisyyttä. Ei ole olemassa ihmistä joka ei virheitä tekisi, ja jos sellaisen ihmisen tapaa joka ei muka virheitä tee,on jo itsessään virheellisesti väärässä 😊
