Luulin jo selvinneeni

Kaikkea sitä kuitenkin luulee kun alkaa itseään "korjaamaan ja eheyttämään",
On ollu viime viikon aikana tosi paljon murheita lasten kanssa- säihkädystä-vitutusta- suuttumusta- helpostusta, mutta sitähän se vanhemmuus on jatkuvaa aallokkoa lasten kanssa..

Söi naista taas hakea töitä ja pettyä,  joku fiksumpi, korttinsa paremmin pelannut valittiin. Ei edes kutsua haastatteluun irronnut. Alkaahan sitä vääjämättä miettiä mitä itesessä on niin pilaantunutta ettei kelpaa ihan perus/koulutusta vastaavaan tehtävään työelämässä...
Toki olen vuosia loistanut poissaolollani työelämästä, joku muu on jaksanut olla sosiaalinen itsensäkehittäjä ja saa nyt työtä.
Noh täytyy uskoa että oma ovi aukeaa kun aukeaa, toisaalta ärsyttää se että joku muu päättää siitä onko minusta johonkin.. Ikäänkuin arvioi, pitäis varmaan alkaa yrittäjäksi.
Tai myydä omaisuus ja muuttaa Goalle makaamaan riippukeinuun Zeneilemään mieltään.
Mut työelämä on kilpailua jossa joku voittaa.

Ehdollistuminen

Aikansa ehdollistumisteoreetikot Skinner ja Pavlov tutkivat eläinten ehdollistumista äänen, hajun perusteella.

Tätä ehdollistumista on meissä ihmisissä ihan samalla tavalla.
Reagoimme asioihin aistien varassa.

Otetaan esimerkki; Koulukiusattu joutuu opettelemaan havainnoimaan kiusaajaa/kiusaajia heidän ilmeiden, eleiden ja olosuhteiden perusteella. Oppii olemaan varpaillaan, hän on opetellut vuosia havainnoimaan ympäristöään eri signaalein. Koulukisaaminen saattaa loppua, mutta kiusatun ylikorostuneet aistit jylläävät kropassa, ehkä työelämässä tai muilla osa-alueille jossa joutuu korostuneesti tulkitsemaan ympäristöään. Fyysisinä oireina voi ilmetä niitä opittuja asioita, jotka tapahtuivat tilanteissa.

Esimerkki 2:
Lapsuuden perheessä leijailee jatkuvasti eri uhkia( Päihteet, varattomuus, vanhempien arvaamaton käytös, lapseen kohdistuva väkivalta)
Lapsi joutuu tulkitsemaan jatkuvia vaaroja ympärillään, opettelee lukemaan tilanteita,vanhempien tunnetiloja,varautumaan vanhempien tulevaan humalatilaan.
Hänen aistit virittyy äärimilleen, jottei tarvitsi tuntea häpeää/pelkoa/ tilanteissa. Lapsi joutuu virittynein tunnelmin opettelemaan vanhempien uhkaavaa käytöstä. Kun tämä uhka sitten kotoa muuttaessa poistuu jäljelle jää ihminen joka on joutunut virittämään aistinsa äärimilleen. Kun suurin hätä on poistunut ympäriltä, tapa reagoida asioihin on edelleen sama. Ei olekkaan itsestään selvää suhtautua tilanteisiin saamatta aistiärsyke tulvaa tilanteissa jossa sitä ei tarvitakkaan enää,toisin kun on opittu.