Pohdin tuota pelkoa kokonaisuutena.
Meillä kaikilla on ydinpelkomme, jotka hankaloittavat jopa päivittäin oloa,tietoisesti tai tiedostamatta. Pelko saattaa esiintyä töissä, ihmissuhteissa ,tilanteissa tai vain sellaisenaan.
Pelon aiheuttaa usein koettu ikävä tapahtuma. Ikävällä tapahtumalla tarkoitan syntynyttä haavaa, josta pelko jälkeenpäin kumpuaa.
Tämä on sinänsä hankala tilanne, koska haava/trauma synty tapahtuu usein niin että ihminen kokee olevansa tilanteen sattuessa ihan"ok" eikä tilanteessa tunnu olevan mitään sellaista joka aiheuttaisi suurta tunnemylläkkää, on irrationaalinen. Haava syntyy kun tapahtuu jotain jota ei voi sillä hetkellä ymmärtää tai käsitellä. Se on ennaltaodottamaton,eikä siihen ole voinut valmistautua etukäteen.
Miten sitten pelko ja ikävä tapahtuma on yhteydessä toisiinsa? Kun joutuu ikävän kokemuksen kohtaan se jättää jälkeensä pelon, pelko jää kummittelemaan tilanteisiin johon ei enään kuulu. Pelko ja sen aiheuttamat tunteet on heijastuma ikävästä tilanteesta. Itse ajattelen että tarvitaan tapahtuma(trauma) joka tuottaa pelon. Pelon keskellä ihminen on hukassa itsensä kanssa, hän on paniikissa ja kaipaisi turvallisuuden tunnetta,tilanteessa on jäänyt vaille tätä tunnetta.
Miksi ihminen kieltää oman traumansa/haavansa? Usein ihminen saattaa sivuttaa ja vähätellä omaa kokemustaan. " Ei se tehnyt kipeää, olen käsitellyt asian" "en näe syytä miksi se olisi minua koskettanut" mieli myös suojelee meitä, emme välttämättä koskaan tule tietoiseksi tapahtuneesta tilanteesta,josta mielenhaavoja on syntynyt. Pelkojenkin ja haavojen hoidossa on erittäin tärkeää että hetkeen palataan uudelleen ja käsitellään ne asiat, jotka tekivät kipeää.
Jotta vapautuu peloistaan ja haavoistaan tämä matka on käytävä läpi. Niissä hetkissä käydään hyvin syvällä, mutta se voimaannuttaa ja antaa ymmärrystä omasta itsestä.
Pelko ei itsessään kuulu ihmisen luonteeseen, vaan se on opittu asia. Siksi on lohdullista ajatella että siitä pääsee eroon. Jos ihminen määrittelee itsensä pelkonsa mukaan, toimintakyky alenee, tällöin pelko ohjaa ihmistä. Pääasia on että pelko ymmärretään se voitetaan ja ennen kaikkea se hyväksytään. Jos pelko kiistetään se jää kummittelemaan mieleen ja näin hankaloittaa oloa.
Matka omaan itseen ja pelon aiheuttaneeseen tilanteeseen on tärkeä käydä läpi,koska näin vain pääsee jonain päivänä peloista. Terapia on tässä oleellinen ja tärkeässä roolissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti