Epävakaa persoonallisuushäiriö

Epävakaa persoonallisuushäiriö.

Leimaava diagnoosi ja sanakin.
Ehkä kuvaavampi eikä häpeänleimaa vähentävä sana olisi tunne-elämän säätelyhäiriö? Tunteet siis ovat olemassa, mutta niitä ei osata säädellä oikein. Tunteet ovat joko hyvin voimakkaat tai hyvin laimeat. Ne on, on tai off asennossa.


Varmasti usea täyttää nuoruudessa epävakaan tunnusmerkistöä, tunteet heittelee ja käytös on impulsiivista. Epävakaalle PH.lle tyypillistä on kyvyttömyys mm. sitoutua parisuhteeseen,ainakaan pitkäksi ajaksi. Dissosiaatio oireita( epätodellinen olo, tunne olevansa joku muu) ja tyhjää oloa voi myös esiintyä. Mielialojen voimakas vaihtelu hetkessä ja mustavalkoinen ajattelumalli on tyypillistä, asiat näkee usein vain tietyllä tavalla. Mielialoissa on usein kaksi ääripäätä voimakas tai laimea.  Itsetuhoisia ajatuksia ja viiltelyä voi esiintyä. Ajattelumalli asioissa on mustavalkoinen(kapea), ajattelumaailma on usein näköalatonta. Epävakaa on hukassa oman tunnetilansa kanssa, niin että jopa vahingoittaa itseään kun haluaa kokevansa olevansa "elossa". Tärkeää terapiassa ja toipumisessa on juuri oppia hallitsemaan isoja tunteita niin ettei se integroidu käytökseen ja tunteen kanssa tulee toimeen.

Samoja tunnetilojen käsittelyn ongelmaa on usein myös masennuksessa, ahdistuksessa tai muissa mielenterveydenhäiriöissä,joten itse diagnosointi on haitallista. Hyödyllistä on kuitenkin pohtia sitä miten omia tunteita osaa yleisesti käsitellä ja miten omien tunteiden kanssa tulee toimeen.

Luin joku aika sitten HUS.sin hoito-ohjeita epävakaalle persoonaallisuushäiriöstä kärsiville, oli lohdullista lukea, että epävakaaksi tai tunne-elämältään epätasapainoiseksi voi helpostikkin tulla lapsi, jonka temperamenttiä eivät vanhemmat ymmärrä tai hei eivät ole kykeneviä itse ymmärtämään lapsen tunnemaailmaa niin kuin se on. Oikeastaan kasvualusta on siis tunne-elämän kehityksen kannalta sellainen jossa lapsi ei pääse toteuttamaan omaa tunne-elämän kasvuaan ja jää tavallaan tunne-elämältään vaajavaiseksi.

Voisin jopa väittää että meidän Suomalaisessa yhteiskunnassa on tälläkin hetkellä useita, useita ja erittäin monta sellaista ihmistä joka voisi täyttää jollain tavalla ainakin epävakaan tunne-elämän. Meidän suomalainen kasvatustyyli ja tunteista puhuminen on varmasti maailman tasolla lapsen kengissä. Monessa eri tilanteissa jo lapsesta lähtien joudumme taiteilemaan omien tunnetilojen kanssa aika yksin.

Epävakaa tunne-elämä tai tunteiden tunnistamisen vaikeutta on varmasti monen mielenterveyshäiriön taustalla, tunnelukot ja kyvyttömyys ilmaista tunteita spontaanisti puuttuu. Tunteet padotaan sisälle uumeniin, mutta käytöksessä kaikki nämä tunteet kuitenkin näkyy. Suututaan, raivotaan, käyttäydytään poikkoilevasti. Rakastetaan ja riidellään rajusti, juodaan viinaa.
Ollaan irrallisia omasta itsestä.
Podetaan puutteellista itsetuntoa.

Haluan laittaa tähän linkiksi epävakaan itse hoito-ohjeita" mielestäni tämä opas on erittäin hyvät ja itse löysin paljon ajateltaa tästä omaan tunne-elämään ja sen hallintaan. Olen satavarma, että useat hyötyvät omasta tunne-elämän pohdiskelusta ja kasvamisesta ihmisenä.. Ja ainahan kaikessa toipumisessa on edellytyksenä että myöntää olevansa "keskeneräinen ja apua vailla, jos hyväksyy itsessään asioita jotka on kesken, pystyy toipumaan.



tässä ohjeet:
http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-julkaissut-ensimmaisen%C3%A4-maailmassa-Epavakauden-omahoito-ohjelman.aspx