Erityisherkkyys on nykyajan muoti-ilmiö?
Olen mielenkiinnolla seurannut erityisherkkien syntymää, niitä on viime vuosien aikana syntynyt joka puolelle ja usea mainitsee olevansa erityisherkkä.
No sehän on vaan hienoa, ihminen hyväksyy tätä kautta itsensä, ja ominaisuutensa. Hyväksyy ettei kestäkkään meteliä,loukkaantuu herkemmin. Haistaa paremmin. Ja mikä hienoa "tietää" olevansa hermostollisesti herkeimpi kuin naapuri tai työkaveri.
En usko itse mihinkään erityisherkkyyteen, vaan siihen että ihminen on alunperinkin määritellyt itsensä väärin. Luonteeltaan onkin ujo, vaikka on ennen määritellyt itsensä ulospäin suuntautuneeksi. Kun sitten kokemukset muovaavat tätä käsitystä erilaiseksi kuin alunperin on itsensä määritellyt onkin vain erityisherkkä.
Mikä on vaarallista jos itsensä määrittelee erityisherkäksi tai vallalla olevaan ilmiöön kuuluvaksi? No aina kun itsensä määrittelee johonkin muoti-ilmiöön on vaarana että asiat jäävät käsittelemättä ja henkinen kasvu pysähtyy. " Ei minun tarvitse mennä,olen erityisherkkä". Erityisherkkä ilmiössä on yhtenä ominaisuutena tavallista herkemmät aistit. No tämä ei sinänsä ole mikään validi tapa määritellä itseään erityisherkäksi, koska aistihavainnot etenkin hajuaisti on huonosti mitattavissa oleva aisti eikä sitä voi luotettavasti verrata esim.naapurin hajuaistiin.
Olen kuitenkin sitä mieltä että jokainen saa olla oman elämänsä eritysherkkä. Ja tuntea asiat ja aistit juuri niin kuin ne omassa elämässä on, eikä muulla tavalla niitä voi tunteakkaan. Tärkeää on kuitenkin ettei määrittele itseään sellaiseen ilmiöön joka ei anna tilaa muulle henkiselle kasvulle. Ja etenkin siihen vetoaminen tilanteissa voi olla vaaraksi..
Äiti on vaan erityisherkkä siksi huusin sinulle lapseni" sinäkin olet myös lapseni erityisherkkä"- Asioiden selittäminen ilmiönä jättää liian vähän tilaa oppia itsestään ja toisista uutta. Tunteiden opettaminen/omien tunteiden tiedostaminen lapselle jää vain "erityisherkkyyden" varjoon.
Ihanan lohdullinen termi kyllä tuo erityisherkkä. Mutta sen määritelly on haasteellista ja väärissä tilanteissa siihen vetoaminen on riskialtista. Ihminen on sinänsä typerä eläin, se kun uskottelee itselleen tarpeeksi perusteellisesti olevansa jotakin, se ei usko enään muuhun, eikä halua uskoa. Joka tilanteessa ja jokainen tunne-elämän pulma ratkeaa vain "myöntämällä" olevansa erityisherkkä. Ennen kaikkea ilmöissä ja itsensä määrittelyssä ja muissakin elämän asioissa ei saa kadottaa avarakatseisuutta ,se on lahja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti